Kulttuurista

Eräs näkemys maailman kulttureista

Noniin, nyt olen toivoakseni sekoittanut teidän kaikkien päät totaalisesti löpinälläni alku:n luonteesta, joten laitan heti perään lisää päänsärkyä tulemaan: Mitä ihmettä se tutkimamme "kulttuuri" sitten on?

Olemme varmasti tottuneimpia ajattelemaan kulttuuria korkeakulttuurin kautta: taide, (klassinen) musiikki, "korkeakirjallisuus". Joillekin sana "kulttuuri" saattaa yhdistyä latinakieliseen alkuperäänsä "cultura", viljellä maata. Joku taas saattaa muistaa yläasteen historiantunnilta "muinaiset korkeakulttuurit" hedelmällisissä jokilaaksoissa. Kulttuuri on kuitenkin paljon näitä laajempi asia. Alku:n mielessä kulttuuri on ennen kaikkea ihmisten tapoja, uskomuksia, käytänteitä ja tottumuksia, näiden muodostama kokonaisuus ja järjestelmä on se, mitä me tutkimme. 

Kulttuuri on tätä kautta myös ihmisten välistä kommunikaatiota, joka näyttäytyy siis heidän välisenään toimintana ja vuorovaikutuksena. Kulttuurisissa käytänteissä on järkeä vain suhteessa muihin ihmisiin, yksinään on hyvin vaikea luoda kulttuuria. Kulttuuri antaa toiminnallemme kehyksen ja merkityksen, saman kulttuurin sisällä ihmiset (yleensä) ymmärtävät toisiaan.

Kulttuuri on myös merkitysjärjestelmä. Tämä selittää, miksi eri kulttuureissa samakin asia voidaan ymmärtää hyvin eri tavoin. Esimerkiksi kävisivät vaikkapa kauneuskäsityksemme: kauneudella ja estetiikalla on sijansa kaikissa inhimillisissä kulttuureissa, mutta se, minkä ymmärrämme kauniiksi, vaihtelee rajusti sen mukaan missä kulttuurissa elämme.

Kulttuurin sisällä puhutaan usein "alakulttuureista", koska samankaan kulttuurin sisällä kaikki eivät tietenkään koe asioita täysin samoin. Silti väittäisin, että vaikka esimerkiksi "goottilainen" -alakulttuuri löytyy sekä vaikkapa Japanista, että Suomesta, goottilainen estetiikka poikkeaa näiden kulttuurien välillä melko suuresti toisistaan. Onko jo riittävän sekavaa?

Puhuttaessa kulttuureista on muistettava, että kulttuuri on aina olemassa vain suhteessa aikaan ja paikkaan, ja lisäksi kulttuurit ovat koko ajan vuorovaikutuksessa keskenään. Tämä aiheuttaa merkitysten siirtymistä kulttuurista toiseen, sekä kulttuurien "sekoittumista" toisiinsa. Juuri tätä on globalisaatio.

Mitä se AlKu sitten oikein on?

 Kulttuuria?

Niin tämäkin!

Ihmisten yleisin kysymys kertoessani opiskeluistani kuuluu: "Hä? Mikä ihmeen alue- ja kulttuurintutkimus?" Niin... aikamoisena sanahirviönä itsekin tuota nimeä pidin kun ensimmäisen kerran luin sen Helsingin yliopiston sivuilta kolmisen vuotta sitten.

Minun on heti myönnettävä, etten todellakaan ole edelleenkään paras ihminen selittämään tätä asiaa, ja alue- ja kulttuurintutkimuksen, tuttavallisemmin AlKu:n, sisälläkin kiistelemme jatkuvasti niin oppiaineen kuin tieteenalankin painotuksista. Yksinkertaisimmin selitettynä alku (Helsingin yliopistossa) on kattotermi entisen Renvall -instituutin sisällä toimineille aluetieteen aineille. Ai, eikö tämäkään selittänyt? En ole yllättynyt.

Alku:ssa siis yhdistyvät aluetutkimus (Area studies), jossa tutkimuksessa painotetaan selkeämmin maantieteellisiä seikkoja, kuten valtioiden rajoja, ja kulttuurintutkimus (Cultural studies), jossa fokuksena ovat ihmisten tavat elää maailmassa, heidän kokemuksensa, uskomuksensa ja heitä yhdistävät kulttuuriset käytänteet (esimerkiksi koulutus, tai kieli).

Helsingin yliopistossa meitä "alkulaisia" tai "alkuihmisiä" opiskelee kuudella aluelinjalla: minun tapaani Euroopan tutkimuksessa eli EKA:ssa, Latinalaisen Amerikan tutkimuksessa (LAM), Pohjois-Amerikan tutkimuksessa (PAM), Pohjoismaiden tutkimuksessa eli Nordenissa, Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksessa (Vietti), sekä Itäisen Keski-Euroopan, Balkanin ja Baltian tutkimuksessa (IKEBB). Viimeksi mainittua lukuun ottamatta me kaikki kuulumme Makulaan eli Maailmankulttuurien laitokseen. Kehitysmaatutkimus ja Aasian tutkimus sen sijaan eivät kuulu AlKu:n piiriin.

Tämän monimutkaisen jaon lisäksi jokainen alkulainen valitsee itselleen tarkemman alueellisen erikoistumisen, minun tapauksessani tämä alue on Iso-Britannia ja Irlanti. Opinnot ovat eri aluelinjoilla pitkälti eriytyneet, mutta yleisesti niihin kuuluu kieliopintoja, historiaa ja sitten sitä kulttuuria. KAIKKEA kulttuuria. Korkeakulttuuria, populäärikulttuuria, tapoja, tottumuksia. Kaikkia niitä pieniä asioita, jotka tekevät tutkittavasta alueesta omaleimaisen.

Tämän kaiken lisäksi alku on hyvin monitieteinen oppiaine, eli teemme runsaasti yhteistyötä ja käytämme muilta aloilta tuttua käsitteistöä. "Steal what works." :) Alku on hyvin lähellä esimerkiksi kulttuurimaantiedettä ja antropologiaa, ja ensimmäisen suhteen täytyy myöntää, etten ole niiden eroista vieläkään aivan perillä! Muita "läheltä liippaavia" aloja ovat kulttuurihistoria, sukupuolentutkimus, historia, kieliaineet (esimerkiksi englannin filologia), kansatiede, uskontotiede... listaa voi jatkaa lähes loputtomiin, koska, kuten meille juuri luennolla opetettiin: "Kaikki ihmisen toiminta on kulttuuria - kulttuuria on kaikki ihmisen toiminta." (Kiitos vain lainauksesta Anu Korhoselle) Kulttuurin käsitteen mielenkiintoisiin koukeroihin palaan varmasti myöhemmissä postauksissani!

Hyviä ja terveitä?

Huonoja pakolaisia?

Hyvä pakolainen?

Heinolan kaupunginvaltuuston ja asukastoimikunnan puheenjohtaja Timo Ihamäki (kok.) on päästänyt suustaan melkoisen sammakon, ainakin jos minulta kysytään. Hän on esittänyt, että Heinolan kunta ottaisi sata kiintiöpakolaista turvatakseen kunnan asukasluvun säilymisen 20 000:ssa. 

Siis anteeksi kuinka?

Ihamäki vaikuttaa näkevän pakolaiset pelkkänä varastona, josta hän tai kuka tahansa "valkoinen mies" voi resurssipulassaan valikoida omiin tarkoituksiinsa parhaiten sopivat resurssit. Hän tahtoo kuntaansa vain "hyviä ja terveitä" pakolaisia. Kuulen tässä ajattelutavassa pelottavia kaikuja Euroopan imperialistisesta menneisyydestä, jolloin "valkoisen miehen taakka" oli "sivistää" ja "kasvattaa" (erityisesti) afrikkalaisia siirtomaaherruuden ja riiston kautta.

Ihamäen lausumat tekee minusta entistä huolestuttavammiksi se, ettei hän, eikä ilmeisesti yksikään aiheesta uutisoinut media vieläkään osaa erottaa käsitteitä pakolainen ja maahanmuuttaja toisistaan. Pakolainen, myös kiintiöpakolainen, joista Ihamäki toivoo "resurssiensa" tulevan, on nimensä mukaisesti henkilö, joka on joutunut pakenemaan alkuperäisen asuinseutunsa mahdotonta tilannetta esimerkiksi sodan tai luonnonkatastrofin seurauksena.

Maahanmuuttaja taas on kuka tahansa, joka muuttaa maasta toiseen, yleensä vapaaehtoisesti.

Maahanmuuttoviraston selvityksen mukaan: Suomeen (ja lähes kaikkiin muihin länsimaihin) otetaan vuodessa tietty määrä YK:n pakolaisstatuksen saaneita henkilöitä, ns. kiintiöpakolaisia. Tämän toiminnan virallinen motiivi valtiollisella tasolla on humanitäärinen auttamishalu. Kiintiöpakolaiset, toisin kuin vapaaehtoiset maahanmuuttajat, tulevat erittäin vaikeista oloista, heillä on usein, joskaan ei aina, joko heikko terveydentila, heikko koulutus tai molemmat.

Tämän erottelun vuoksi minusta onkin erittäin huolestuttavaa, että Ihamäki myöntää suoraan, etteivät humanitääriset auttamisen syyt ole esityksessä tärkeitä. Ihamäki toteaa, että ongelmiin täytyy varautua, ja että tottakai hän ottaisi "kuntaansa" mieluummin suomalaisia. Hienoa. Ihamäki siis näkee ongelmana pakolaisten tarvitseman avun ja mahdolliset erityisjärjestelyt. Tämän perusteella minusta tuntuu, ettei Ihamäki ole ymmärtänyt pakolaisavun käsitettä.

Minusta meidän kaikkien olisi syytä miettiä, millainen on "hyvä ja terve" ihminen, kansalainen ja pakolainen. Asenteet yhteiskuntamme "heikoimpia" kohtaan ovat koventuneet viime vuosina hurjasti, huomaan sen lähes joka päivä arjessani. Sanon "heikoimpia" lainausmerkeissä, koska haluan vastustaa käsitystä, että ihmiset jotka ilman omaa syytään ovat sairastuneet, huonossa asemassa tai vaikka köyhiä, olisivat jotenkin huonompia kuin keskiluokkainen työmyyrä. Minua pelottaa ajatella, mitä Ihamäen kaltaiset ihmiset haluaisivat tehtävän näille "heikoille"... Kenties kaikki ihmiset olisi syytä jakaa "hyviin" ja "huonoihin"? Kumpaan ryhmään itse kuuluisit?

Arjen ekoapureita, opiskelun helpottajia

Tänään ajattelin kirjoitella niistä pikkujutuista, jotka tekevät opiskelusta helpompaa, mahdollista ja kivaa: esittelyssä siis reppuni sisältöä. Olen opiskelun aloitettuani panostanut paljon kaikkiin ihaniin tarvikkeisiin, jotka helpottavat päiviä, joihin sisältyy paljon kirjoittamista, luentosalista toiseen juoksemista ja/tai vain lyhyitä taukoja.

Tärkeimmät ensin, eli mistä blogini on saanut nimensä, millä kirjoitan luentomuistiinpanoni:

Parkerin mustekynä. Tämä on melko uusi hankinta, pitkään yritin tulla toimeen kuulakärkikynillä, mutta tutkittuani niiden ympäristövaikutuksia, totesin lopulta, että laadukas täytekynä, johon voi musteen loppuessa vain ostaa täyttöpatruunan, on oiva sijoitus. Lyijykyniä en osaa käyttää kuin tehtävien tekemiseen. Nyt olen jo aivan rakastunut kynääni, enkä vaihtaisi takaisin muovisiin kuulakyniin mistään hinnasta.

Tässä kuvassa onkin sitten paljon kaikkea tärkeää. Edellisestä kuvasta poiketen, koulussa ollessani juon jatkuvasti kahvia kestokupistani, en suinkaan muumimukista.Unicafet alkoivat myydä näitä ihania silikonimukeja yliopiston väreillä ja logolla muistaakseni viime vuoden puolella, ja tähän mennessä käteni on jo kasvanut kiinni kahvikuppiini.

Kupin lisäksi mukanani on aina lasinen juomapulloni, josta litkin vettä pitkin päivää. Lasiseen vaihtoehtoon päädyin tässäkin tapauksessa ekologisuus ja kestävyys mielessäni. Viimeisenä muttei vähäisimpänä tarvikelistassani on Onyan lounaskääre, jota en ole vielä päässyt testaamaan, mutta jonka toivon auttavan päivinä, joina erikoisruokavaliotani ei ole Unicafessa tarjolla.

Huhhuh, tulipa pitkä postaus pienistä asioista, mutta ei se varmaan haittaa, opiskelun pitää olla paitsi mielekästä, myös kivaa! Haluaisin näin lopuksi vielä pyytää anteeksi kuvien huonoa laatua, ja huomauttaa, että mitkään linkit blogissani eivät ole sponsoroituja, olen laittanut ne tänne vain lukijoiden avuksi.

Huomenna kertoilen kuvassa näkyvistä divarilöydöistäni!

Uusi alku

Tämän näppäimistön takana istuu 23 -vuotias helsinkiläinen opiskelija"tyttö". Opiskelen Helsingin yliopistossa toista vuotta pääaineenani alue- ja kulttuurintutkimus, erikoistumisalueenani Britannia ja Irlanti. Sivuainekokeiluja on ehtinyt kertyä sieltä sun täältä, mutta kallistun arabian - ja islamintutkimuksen sekä kulttuurihistorian suuntaan.

Opiskelujen ulkopuolellakin harrastan lukemista laidasta laitaan, kiinnostuksenkohteet tuntuvat vaihtelevan vuodenajan mukaan! Kestosuosikkeja ovat kuitenkin (naisten) kulttuurihistoria, historia yleensä (erityisesti viktoriaaninen aika ja 1800 -luku kokonaisuudessaan kiehtovat), queer -tutkimus ja tietenkin omaan opiskelualueeseeni liittyvät kirjat.

Arkeeni kuuluu lukemisen lisäksi kaksi kissaa, koti, kihlattuni ja kaverit. He pitävät minut järjissäni ja kutsuvat ulos neljän seinän sisältä silloinkin, kun olen vähällä hukkua itse kasaamani kirjaröykkiön alle. Vietän myös paljon aikaa internetissä, lähinnä kauempana asuviin ystäviin yhteyttä pitäen, mutta lisäksi mediaa seuraten.

Olen toisinaan naurettavankin huolestunut ympäristön tilasta, joten erilaiset tavat elää kestävämmin, ekolgisemmin ja ylipäätään "vähemmällä" näkyvät myös arjessani. Osittain tästä syystä, osittain johtuen "hurahduksestani" vikoriaaniseen aikaan, minut voi tunnistaa kaupungilla pitkästä hameesta, kangaskassista ja kirjoja pursuilevasta laukusta. Minut saattaa myös bongata yliopiston kahvilasta kirjoittamasta muistiinpanoja mustekynällä ;)

Tämä blogi tulee siis käsittelemään kaikkia edellä mainittuja asioita, keskittyen kuitenkin opiskeluihini, kaikkine iloineen ja suruineen, sekä ihan tavalliseen elämääni. Tervetuloa seuraamaan!