Uusia AlKuja :)

Pitkästä aikaa.
Kuten kirjoitin jo edellisessä postauksessani, olen ollut nyt paljon sairaana, minkä vuoksi tekstiäkään ei ole syntynyt. Anteeksi siitä.

Ihan ensiksi haluaisin onnitella kaikkia teitä kahtatoista (?) uutta opiskelijaa, jotka liitytte syksyllä pieneen joukkoomme hilpeään! Ihana nähdä uusia kasvoja.

Mitä minulle sitten oikein kuuluu? No, kesälomasta ja sairastelusta huolimatta olen jatkanut opiskelua, jos en nyt aivan ahkerasti, niin ainakin apinan raivolla. Vasta perusopinnot kuitenkin kohta kasassa. Varsinaisen opiskelun ohessa olen lukenut paljon kaikenlaista muutakin, muun muassa minimalismista ja elämän yksinkertaistamisesta. Tämän seurauksena sisustin makuuhuoneemme uudestaan, nyt siellä on minulle kunnollinen opiskelutila :) Vielä pitäisi karsia varsinkin kirjoja, 700 kaksiossa alkaa vain olla turhan paljon.

Yksi tärkeä asia, johon minulta on kulunut viime aikoina paljon aikaa on druidismin opiskelu. Niin, minusta tulee moderni druidi. Druidismi on nykyään vahvasti elossa oleva uuspakanallinen luonnonuskonto, jota olen opiskellut nyt vuoden verran brittiläisen järjestön ohjauksessa. Laitan tämän postauksen loppuun pari linkkiä, mikäli haluatte tietää lisää.

PS. Edellisestä postauksesta: kissat voivat oikein hyvin ja ovat lopettaneet tappelemisen, tehdyt muutokset siis kannattivat!

P.P.S: Tästä lähtien jokaisen postauksen lopusta tulee löytymään pieni englanninkielinen tiivistelmä, jos vaikka joku ulkomaalainen tänne eksyisi ;)

SUMMARY/TRANSLATION

New beginnings
Congrats to all you new students of AlKu (Area and Cultural studies)!

What have I been up to? Well, as I've said before I've been quite sick these last few months, and am now on summer holiday from uni. Despite that, I've been doing some studying, though I'm yet to complete even the basic courses. Well, sometimes life just gets on the way.

I've been reading a lot of other stuff as well (as I always do), for example on minimalism and general downshifting of life. Because of this I've re-organised our bedroom to a study room for me. I've also been going through are book cases: we have about 700 books in our small apartment, I just have to try and read as much as possible and then get rid of the books I don't like.

One important thing I've been doing lately is the studying of druidry. It's a neo-pagan nature based religion, which I've been studying with a British group now for about a year. I'll put some (Finnish) links below in case somebody is interested.

PS. Our cats are doing fine.

Sairautta ja kissoja

Olen pahoillani hiljaiselosta täällä blogin puolella, mutta nyt on ollut vähän vaikeaa. Minulla on useita vakavampia sairauksia, ja nyt ne ovat olleet pahenemisvaiheessa. Joudun jäämään maanantaista sairaslomalle määrittelemättömäksi ajaksi. Blogin painopiste siirtyy siis ainakin väliaikaisesti enemmän lifestylen puolelle.

Tänään voisin kertoa teille viimeaikaisesta projektistani, jonka olen aloittanut Jennyn avustuksella: meillä on siis täällä kaksi kissaa, jotka eivät oikein tule toimeen keskenään. Toinen kissoista, Foibe, on myös aina ollut hyvin arka, se pelkää kovia ääniä, miehiä, koiria, ulkomaailmaa, ja niin edelleen. Tämä on ymmärrettävästi hyvin stressaavaa sekä kissalle, että meille. Kävin siis 15. päivä Jennyn kanssa Ongelmakissa -luennolla Heiluvassa Hännässä, ja sain sieltä paljon hyviä vinkkejä kissojen olon parantamiseen.

Jennyn kanssa sitten teimme näin alustavasti karkean suunnitelman, joka näyttää tältä:

Päivät 1-6
Kissat erotetaan toisistaan. Foibe laitetaan makuuhuoneeseen ja muu tila jää Kaanille – kahden päivän välein vaihdetaan. Molemmille kissoille opetetaan kosketuskeppi.
Päivät 6-9
Kissat jatkavat omissa tiloissaan, mutta niitä aletaan totuttaa toisiinsa niin, että portin eripuolilla tehdään yksinkertaista kosketuskeppitemppua.
Päivät 9-12
Kissat jatkavat omissa tiloissaan, mutta kosketuskeppiharjoituksia jatketaan. Nyt niitä tehdään olohuoneen eri puolilla. Kissat ovat yhdessä vain muutamia minuutteja.
Päivät 12-15
Kissat jatkavat omissa tiloissaan, mutta kosketuskeppiharjoitusten sijasta ruvetaan palkkaamaan kissoja rauhallisesta yhdessäolosta. Eli rauhallisista katseista.
Päivät 15->
Edelleen omissa tiloissa, mutta aikaa yhdessä lisätään. Kissoja palkataan rauhallisesta käytöksestä.



Säännöt

1. Ruokakupit korvataan aktivointileluilla
   
2. Lisää vesikuppeja
   
3. Lisää tasoja
   
4. Lisää treeniä (hyödyllisiä ja hyödyttömiä)
   
5. Lisää leikkiä 
6. Erotusprosessi
   

Aktivointileluina olemme nyt käyttäneet niinkin teknisiä esineitä kuin kananmunakennoja, ja jääpalamuotteja! Hyvin näyttää toimivan. Heiluvan Hännän kouluttaja nauroi, ettei ole ikinä tavannut kissaa, joka ei olisi ymmärtänyt yksinkertaista aktivointipalloa. No, Foibe ei tajua. Kanamunakennoonkin tottuminen kesti. No, aktivointilelujen tarkoitushan on tehdä kissojen syömisestä hitaampaa, mikä varsinkin Foibelle on lihomisen vuoksi hyvä. Lisäksi kissat nauttivat aivotyöstä. 

Lisää tasoja olemme saaneet kiitos Erican, hänellä sattui nimittäin olemaan ylimääräinen kissanhiekkalaatikko ja kissan raapimapuu. Molemmista on ollut meille uskomattoman paljon hyötyä. Olemme lisäksi treenanneet molemmille kissoille nyt kosketuskepin, josta on toivottavasti hyötyä paitsi aktivointimielessä, myös siksi, että se saattaisi auttaa kouluttamaan Foibesta ihmispelot pois. Kosketuskepistä ja sen käytöstä on Jenny kirjoittanut juuri loistavan postauksen, joten en rupea sitä tässä nyt selittämään sen tarkemmin. Perusidea kuitenkin on, että Foiben totuttua kosketuskeppiin, sitä voisivat vieraatkin leikkiä Foiben kanssa, jolloin se keskittyisi hauskaan harjoitukseen, eikä ihmispelkoonsa.

Erotusprosessi on meneillään juuri nyt, enkä osaa sanoa tuloksista vielä.  :) Tällaista täällä, jos teitä tämä aihe kiinnostaa, voin päivittää edistymisestämme kuvien kera (jahka löydän kameran laturin). 

Nyt olen myös Bloglovinissa!

Bloglovin!

Kuusitoista kirjaa

http://www.maijastinakahlos.net/b/ innosti minutkin vastaamaan kuuteentoista kysymykseen kirjahyllyni kirjojen nimillä

1) Oletko mies vai nainen?
- How to be a woman

2) Kuvaile itseäsi?
- Hiljaisuuden lapset

3) Mitä elämä sinulle merkitsee?
- Inho

4) Kuinka voit?
- En halua kuolla, en vain jaksa elää

5) Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi.
- On/Off

6) Mihin haluaisit matkustaa?
- Talo Dublinissa

7) Kuvaile parasta ystävääsi.
- Vieras

8) Mikä on lempivärisi?
- Puolikas keltaista aurinkoa

9) Millainen sää on nyt?
- Huomenna tuulet voimistuvat

10) Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?
- Yövartio

11) Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi?
- Arjesta ihmeisiin

12) Millainen on parisuhteesi?
- Kumman rakas

13) Mitä pelkäät?
- Pitkä matematiikka

14) Päivän mietelause.
- Mitä on tehtävä

15) Minkä neuvon haluaisit antaa?
- Oikean ruoan puolesta

16) Miten haluaisit kuolla?
- Veljeni Leijonamieli

Kulttuurintutkimusta käytännössä: Itä-Afrikkalaista ruokaa

Tänään ajattelin kertoa parin päivän takaisesta kokkauskokeilustani. Käyn siis tällä hetkellä kurssia, jolla lähestymme kulttuureita niiden perinteisten keittiöiden näkökulmasta. Minusta tämä kurssi on aivan ihana, ja olenkin intoutunut sen myötä taas kokkailemaan.

Luennolla oli viimeksi vuorossa Itä-Afrikkalainen ruokakulttuuri. Itä-Afrikka tarkoittaa käytännössä Kenian, Ugandan ja Tansanian aluetta. Alue on iso, joten tietenkään tämä ruokakulttuurikokeilu ei kata kaikkia alueen tapoja, mutta joitakin kuitenkin.

Yleistietona sen verran, että oikeastaan koko Afrikassa syödään perinteisesti käsin, tai tarkemmin sanoen oikealla kädellä. Vasenta kättä pidetään likaisena, sillä hoidetaan "vessa-asiat." Paikallinen ruoka on vaatimatonta, ja koostuu paljolti maissista, riisistä ja pavuista. Lihaa syödään hyvin harvoin, joten minunkaan kokeilujeni joukossa ei sitä ole.

Eräänä kauniina päivänä kävelin junalta kotiin paikallisen etnokaupan kautta ja nappasin sieltä mukaani kaksi tärkeää ainesosaa: cassavan, eli maniokin lehtiä pakasteena, sekä maapähkinöitä. Olin päättänyt valmistaa ugalia, kisamvua ja maharagwea.

Vaikeiden nimien taakse kätkeytyi oikeastaan aika helppoja ruokia. Tässä joitakin kuvia niiden valmistuksesta, pahoittelut, etten muistanut kuvata jokaista vaihetta. Kaikki alkoi ugali -maissilisäkkeen keittämisestä... ja keittämisestä, ja keittämisestä. Ugaliin tulee siis maissia ja vettä. Ugalipuuroa keitetään niin kauan, että se jää tahmeana kauhaan kiinni, vähän kuin purkka. Tällaisen ugalin voi muotoilla joko perinteiseksi kasaksi, tai valmiiksi palloiksi.

Luennoitsija kertoi, että hyvän emännän tunnistaa siitä, mitä tasaisempi tämä ugali "vuori" on... en taitaisi ihan vielä mennä hyvästä emännästä :P

Seuraavaksi teinkin sitten kahta ruokaa yhtä aikaa. Maharagwe -papukastiketta ja kisamvua, juuri jälkimmäistä varten käväisin hakemassa maniokkia ja maapähkinöitä. Kisamvussa hiukan huijasin, sillä ostin maniokin pakasteena, se oli silloin myös valmiiksi silputtua. Raaka maniokki vain pannulle porisemaan veden kanssa, kuten kuvassa yllä.

Maharagween taas tuli kidneypapuja, jotka olin liottanut ja keittänyt jo aiemmin. Tästä tuli hieman sovellettu versio, sillä minulla ei ollut kookosmaitoa, tai tuoretta tomaattia, käytin sosetta. Näiden lisäksi sipulia ja chiliä. Ja porisee.

Kisamvun seuraavassa vaiheessa paahdoin pannulla öljyssä (käytin oliiviöljyä, vaikka palmuöljy olisi ollut parempaa) maapähkinät kuorineen, tässä ne ovat valmiina valuttamassa liian öljyn pois. Ai vitsit, että tunsin itseni huippukokiksi vielä tässä vaiheessa!

Jahas, ja tässä taas näkee minun kuvanmuokkaustaitoni, mutta ei välitetä siitä nyt, jooko? Kisamvun seuraava vaihe olikin sitten paahdettujen maapähkinöiden kuoriminen, minkä kulttuurintutkimuksen hengessä tein käsin. Oli muuten melkoisen rasittavaa, kuoret irtosivat pikkuisina hippuina.

Tällä välin maharagwe oli muuttunut tämän näköiseksi:

Tässä kuvassa lisänä vielä maito, jälleen kerran, ohje käski käyttää kookosmaitoa, mutta ei minulla ollut sitä(kään), joten tavallisella mentiin.

Maapähkinät piti murskata, ja morttelin puutteessa käytin sitten lihanuijaa kahden muovipussin läpi. Hyvin toimi!

Tässä kisamvuun on lisätty murskatut maapähkinät, sekä paseerattua tomaattia, senkin olisi pitänyt olla tuoretta, mutta kun tähän aikaan vuodesta vaihtoehdot olisivat olleet ulkomaalainen tai kasvihuonekasvatettu, niin en raaskinut.

Lopultakin valmista! Minun taidoillani aterian valmistamiseen meni yli tunti. Ja syödään tietenkin käsin, muotoillaan ugalista möykkyjä, joilla kahmitaan kastiketta. Tässä vaiheessa on pakko myöntää, että maniokki oli selvästi hieman kärähtänyttä, ja ehkä siksi tuo kisamvu ei ainakaan meillä oikein mennyt kaupaksi. Ugalia ja maharagwea sen sijaan ajattelin kokeilla toistekin!

Tässä vielä linkit sivuille, joilta reseptit ovat peräisin, ja kiitos Lotta Auniolle inspiroivasta luennosta! maharagwe, kisamvu, ugali

Opiskelut etenee...

vaikka sitten artikkeli kerrallaan. Juuri nyt tuntuu todella vaikealta keskittyä lukemaan pitkiä artikkeleita, poimimaan niistä olennainen, kirjoittamaan oma teksti... Sitä se opiskelu suurelta osin ikävä kyllä vain on. Ehkä se on tämä kylmä ja pimeä vuodenaika, mutta nyt ei vaan inspaa yhtään. Onko jollakulla hyviä vinkkejä tällaisen olon selättämiseen?

Opiskeluista sinänsä ei juuri nyt ole mitään erikoista kerrottavaa, mutta voisin tässä valaista hieman kouluhistoriaani. Olen valmistunut lukiosta keväällä 2010, sen jälkeen vietin "välivuoden" Työväen Akatemiassa Kauniaisissa, jossa opiskelin lähinnä kulttuurihistoriaa ja kieliä. Tästä ajasta jäi paitsi mukavat muistot, myös muutama opintopiste.

Paha vain, että opintosuorite näistä on edelleen saamatta, pitäisi ottaa yhteyttä kouluun, jotta saisi tietää millä mallilla kulttuurihistorian opintoni ovat. Haaveena olisivat nyt sivuaineopinnot kulttuurihistoriasta JOO -opintoina (joustava opinto-oikeus) Turun yliopistolle. Juttelin tästä pääaineeni lehtorin kanssa, ja sain selville, että ennen kuin JOO -opinnot tulevat kyseeseen, pitää oman pääaineen perusopinnot olla kasassa. No, tästä sain lisäinspiraatiota suoriutua niistä nopeammin, jopa tämän pimeän talven keskellä.

Eilen otettiin muuten kuvia blogin ulkoasua varten, se on tulossa, jahka saadaan valmiiksi. Vähän vielä kestää. Nyt palaan artikkelin kimppuun!

Edit. 02:23: Noniin, eipä sen artikkelin kanssa kauaa mennytkään... Semmoiset hippasen vajaa 5 tuntia on kai ihan ok suoritusaika yhdelle tehtävälle, vai mitä sanotte? ;) Joskus hieman tuntuu, että opintopisteet eivät "ihan" vastaa työmääriä.

Kulttuurista

Eräs näkemys maailman kulttureista

Noniin, nyt olen toivoakseni sekoittanut teidän kaikkien päät totaalisesti löpinälläni alku:n luonteesta, joten laitan heti perään lisää päänsärkyä tulemaan: Mitä ihmettä se tutkimamme "kulttuuri" sitten on?

Olemme varmasti tottuneimpia ajattelemaan kulttuuria korkeakulttuurin kautta: taide, (klassinen) musiikki, "korkeakirjallisuus". Joillekin sana "kulttuuri" saattaa yhdistyä latinakieliseen alkuperäänsä "cultura", viljellä maata. Joku taas saattaa muistaa yläasteen historiantunnilta "muinaiset korkeakulttuurit" hedelmällisissä jokilaaksoissa. Kulttuuri on kuitenkin paljon näitä laajempi asia. Alku:n mielessä kulttuuri on ennen kaikkea ihmisten tapoja, uskomuksia, käytänteitä ja tottumuksia, näiden muodostama kokonaisuus ja järjestelmä on se, mitä me tutkimme. 

Kulttuuri on tätä kautta myös ihmisten välistä kommunikaatiota, joka näyttäytyy siis heidän välisenään toimintana ja vuorovaikutuksena. Kulttuurisissa käytänteissä on järkeä vain suhteessa muihin ihmisiin, yksinään on hyvin vaikea luoda kulttuuria. Kulttuuri antaa toiminnallemme kehyksen ja merkityksen, saman kulttuurin sisällä ihmiset (yleensä) ymmärtävät toisiaan.

Kulttuuri on myös merkitysjärjestelmä. Tämä selittää, miksi eri kulttuureissa samakin asia voidaan ymmärtää hyvin eri tavoin. Esimerkiksi kävisivät vaikkapa kauneuskäsityksemme: kauneudella ja estetiikalla on sijansa kaikissa inhimillisissä kulttuureissa, mutta se, minkä ymmärrämme kauniiksi, vaihtelee rajusti sen mukaan missä kulttuurissa elämme.

Kulttuurin sisällä puhutaan usein "alakulttuureista", koska samankaan kulttuurin sisällä kaikki eivät tietenkään koe asioita täysin samoin. Silti väittäisin, että vaikka esimerkiksi "goottilainen" -alakulttuuri löytyy sekä vaikkapa Japanista, että Suomesta, goottilainen estetiikka poikkeaa näiden kulttuurien välillä melko suuresti toisistaan. Onko jo riittävän sekavaa?

Puhuttaessa kulttuureista on muistettava, että kulttuuri on aina olemassa vain suhteessa aikaan ja paikkaan, ja lisäksi kulttuurit ovat koko ajan vuorovaikutuksessa keskenään. Tämä aiheuttaa merkitysten siirtymistä kulttuurista toiseen, sekä kulttuurien "sekoittumista" toisiinsa. Juuri tätä on globalisaatio.

Mitä se AlKu sitten oikein on?

 Kulttuuria?

Niin tämäkin!

Ihmisten yleisin kysymys kertoessani opiskeluistani kuuluu: "Hä? Mikä ihmeen alue- ja kulttuurintutkimus?" Niin... aikamoisena sanahirviönä itsekin tuota nimeä pidin kun ensimmäisen kerran luin sen Helsingin yliopiston sivuilta kolmisen vuotta sitten.

Minun on heti myönnettävä, etten todellakaan ole edelleenkään paras ihminen selittämään tätä asiaa, ja alue- ja kulttuurintutkimuksen, tuttavallisemmin AlKu:n, sisälläkin kiistelemme jatkuvasti niin oppiaineen kuin tieteenalankin painotuksista. Yksinkertaisimmin selitettynä alku (Helsingin yliopistossa) on kattotermi entisen Renvall -instituutin sisällä toimineille aluetieteen aineille. Ai, eikö tämäkään selittänyt? En ole yllättynyt.

Alku:ssa siis yhdistyvät aluetutkimus (Area studies), jossa tutkimuksessa painotetaan selkeämmin maantieteellisiä seikkoja, kuten valtioiden rajoja, ja kulttuurintutkimus (Cultural studies), jossa fokuksena ovat ihmisten tavat elää maailmassa, heidän kokemuksensa, uskomuksensa ja heitä yhdistävät kulttuuriset käytänteet (esimerkiksi koulutus, tai kieli).

Helsingin yliopistossa meitä "alkulaisia" tai "alkuihmisiä" opiskelee kuudella aluelinjalla: minun tapaani Euroopan tutkimuksessa eli EKA:ssa, Latinalaisen Amerikan tutkimuksessa (LAM), Pohjois-Amerikan tutkimuksessa (PAM), Pohjoismaiden tutkimuksessa eli Nordenissa, Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksessa (Vietti), sekä Itäisen Keski-Euroopan, Balkanin ja Baltian tutkimuksessa (IKEBB). Viimeksi mainittua lukuun ottamatta me kaikki kuulumme Makulaan eli Maailmankulttuurien laitokseen. Kehitysmaatutkimus ja Aasian tutkimus sen sijaan eivät kuulu AlKu:n piiriin.

Tämän monimutkaisen jaon lisäksi jokainen alkulainen valitsee itselleen tarkemman alueellisen erikoistumisen, minun tapauksessani tämä alue on Iso-Britannia ja Irlanti. Opinnot ovat eri aluelinjoilla pitkälti eriytyneet, mutta yleisesti niihin kuuluu kieliopintoja, historiaa ja sitten sitä kulttuuria. KAIKKEA kulttuuria. Korkeakulttuuria, populäärikulttuuria, tapoja, tottumuksia. Kaikkia niitä pieniä asioita, jotka tekevät tutkittavasta alueesta omaleimaisen.

Tämän kaiken lisäksi alku on hyvin monitieteinen oppiaine, eli teemme runsaasti yhteistyötä ja käytämme muilta aloilta tuttua käsitteistöä. "Steal what works." :) Alku on hyvin lähellä esimerkiksi kulttuurimaantiedettä ja antropologiaa, ja ensimmäisen suhteen täytyy myöntää, etten ole niiden eroista vieläkään aivan perillä! Muita "läheltä liippaavia" aloja ovat kulttuurihistoria, sukupuolentutkimus, historia, kieliaineet (esimerkiksi englannin filologia), kansatiede, uskontotiede... listaa voi jatkaa lähes loputtomiin, koska, kuten meille juuri luennolla opetettiin: "Kaikki ihmisen toiminta on kulttuuria - kulttuuria on kaikki ihmisen toiminta." (Kiitos vain lainauksesta Anu Korhoselle) Kulttuurin käsitteen mielenkiintoisiin koukeroihin palaan varmasti myöhemmissä postauksissani!

Hyviä ja terveitä?

Huonoja pakolaisia?

Hyvä pakolainen?

Heinolan kaupunginvaltuuston ja asukastoimikunnan puheenjohtaja Timo Ihamäki (kok.) on päästänyt suustaan melkoisen sammakon, ainakin jos minulta kysytään. Hän on esittänyt, että Heinolan kunta ottaisi sata kiintiöpakolaista turvatakseen kunnan asukasluvun säilymisen 20 000:ssa. 

Siis anteeksi kuinka?

Ihamäki vaikuttaa näkevän pakolaiset pelkkänä varastona, josta hän tai kuka tahansa "valkoinen mies" voi resurssipulassaan valikoida omiin tarkoituksiinsa parhaiten sopivat resurssit. Hän tahtoo kuntaansa vain "hyviä ja terveitä" pakolaisia. Kuulen tässä ajattelutavassa pelottavia kaikuja Euroopan imperialistisesta menneisyydestä, jolloin "valkoisen miehen taakka" oli "sivistää" ja "kasvattaa" (erityisesti) afrikkalaisia siirtomaaherruuden ja riiston kautta.

Ihamäen lausumat tekee minusta entistä huolestuttavammiksi se, ettei hän, eikä ilmeisesti yksikään aiheesta uutisoinut media vieläkään osaa erottaa käsitteitä pakolainen ja maahanmuuttaja toisistaan. Pakolainen, myös kiintiöpakolainen, joista Ihamäki toivoo "resurssiensa" tulevan, on nimensä mukaisesti henkilö, joka on joutunut pakenemaan alkuperäisen asuinseutunsa mahdotonta tilannetta esimerkiksi sodan tai luonnonkatastrofin seurauksena.

Maahanmuuttaja taas on kuka tahansa, joka muuttaa maasta toiseen, yleensä vapaaehtoisesti.

Maahanmuuttoviraston selvityksen mukaan: Suomeen (ja lähes kaikkiin muihin länsimaihin) otetaan vuodessa tietty määrä YK:n pakolaisstatuksen saaneita henkilöitä, ns. kiintiöpakolaisia. Tämän toiminnan virallinen motiivi valtiollisella tasolla on humanitäärinen auttamishalu. Kiintiöpakolaiset, toisin kuin vapaaehtoiset maahanmuuttajat, tulevat erittäin vaikeista oloista, heillä on usein, joskaan ei aina, joko heikko terveydentila, heikko koulutus tai molemmat.

Tämän erottelun vuoksi minusta onkin erittäin huolestuttavaa, että Ihamäki myöntää suoraan, etteivät humanitääriset auttamisen syyt ole esityksessä tärkeitä. Ihamäki toteaa, että ongelmiin täytyy varautua, ja että tottakai hän ottaisi "kuntaansa" mieluummin suomalaisia. Hienoa. Ihamäki siis näkee ongelmana pakolaisten tarvitseman avun ja mahdolliset erityisjärjestelyt. Tämän perusteella minusta tuntuu, ettei Ihamäki ole ymmärtänyt pakolaisavun käsitettä.

Minusta meidän kaikkien olisi syytä miettiä, millainen on "hyvä ja terve" ihminen, kansalainen ja pakolainen. Asenteet yhteiskuntamme "heikoimpia" kohtaan ovat koventuneet viime vuosina hurjasti, huomaan sen lähes joka päivä arjessani. Sanon "heikoimpia" lainausmerkeissä, koska haluan vastustaa käsitystä, että ihmiset jotka ilman omaa syytään ovat sairastuneet, huonossa asemassa tai vaikka köyhiä, olisivat jotenkin huonompia kuin keskiluokkainen työmyyrä. Minua pelottaa ajatella, mitä Ihamäen kaltaiset ihmiset haluaisivat tehtävän näille "heikoille"... Kenties kaikki ihmiset olisi syytä jakaa "hyviin" ja "huonoihin"? Kumpaan ryhmään itse kuuluisit?

Arjen ekoapureita, opiskelun helpottajia

Tänään ajattelin kirjoitella niistä pikkujutuista, jotka tekevät opiskelusta helpompaa, mahdollista ja kivaa: esittelyssä siis reppuni sisältöä. Olen opiskelun aloitettuani panostanut paljon kaikkiin ihaniin tarvikkeisiin, jotka helpottavat päiviä, joihin sisältyy paljon kirjoittamista, luentosalista toiseen juoksemista ja/tai vain lyhyitä taukoja.

Tärkeimmät ensin, eli mistä blogini on saanut nimensä, millä kirjoitan luentomuistiinpanoni:

Parkerin mustekynä. Tämä on melko uusi hankinta, pitkään yritin tulla toimeen kuulakärkikynillä, mutta tutkittuani niiden ympäristövaikutuksia, totesin lopulta, että laadukas täytekynä, johon voi musteen loppuessa vain ostaa täyttöpatruunan, on oiva sijoitus. Lyijykyniä en osaa käyttää kuin tehtävien tekemiseen. Nyt olen jo aivan rakastunut kynääni, enkä vaihtaisi takaisin muovisiin kuulakyniin mistään hinnasta.

Tässä kuvassa onkin sitten paljon kaikkea tärkeää. Edellisestä kuvasta poiketen, koulussa ollessani juon jatkuvasti kahvia kestokupistani, en suinkaan muumimukista.Unicafet alkoivat myydä näitä ihania silikonimukeja yliopiston väreillä ja logolla muistaakseni viime vuoden puolella, ja tähän mennessä käteni on jo kasvanut kiinni kahvikuppiini.

Kupin lisäksi mukanani on aina lasinen juomapulloni, josta litkin vettä pitkin päivää. Lasiseen vaihtoehtoon päädyin tässäkin tapauksessa ekologisuus ja kestävyys mielessäni. Viimeisenä muttei vähäisimpänä tarvikelistassani on Onyan lounaskääre, jota en ole vielä päässyt testaamaan, mutta jonka toivon auttavan päivinä, joina erikoisruokavaliotani ei ole Unicafessa tarjolla.

Huhhuh, tulipa pitkä postaus pienistä asioista, mutta ei se varmaan haittaa, opiskelun pitää olla paitsi mielekästä, myös kivaa! Haluaisin näin lopuksi vielä pyytää anteeksi kuvien huonoa laatua, ja huomauttaa, että mitkään linkit blogissani eivät ole sponsoroituja, olen laittanut ne tänne vain lukijoiden avuksi.

Huomenna kertoilen kuvassa näkyvistä divarilöydöistäni!

Uusi alku

Tämän näppäimistön takana istuu 23 -vuotias helsinkiläinen opiskelija"tyttö". Opiskelen Helsingin yliopistossa toista vuotta pääaineenani alue- ja kulttuurintutkimus, erikoistumisalueenani Britannia ja Irlanti. Sivuainekokeiluja on ehtinyt kertyä sieltä sun täältä, mutta kallistun arabian - ja islamintutkimuksen sekä kulttuurihistorian suuntaan.

Opiskelujen ulkopuolellakin harrastan lukemista laidasta laitaan, kiinnostuksenkohteet tuntuvat vaihtelevan vuodenajan mukaan! Kestosuosikkeja ovat kuitenkin (naisten) kulttuurihistoria, historia yleensä (erityisesti viktoriaaninen aika ja 1800 -luku kokonaisuudessaan kiehtovat), queer -tutkimus ja tietenkin omaan opiskelualueeseeni liittyvät kirjat.

Arkeeni kuuluu lukemisen lisäksi kaksi kissaa, koti, kihlattuni ja kaverit. He pitävät minut järjissäni ja kutsuvat ulos neljän seinän sisältä silloinkin, kun olen vähällä hukkua itse kasaamani kirjaröykkiön alle. Vietän myös paljon aikaa internetissä, lähinnä kauempana asuviin ystäviin yhteyttä pitäen, mutta lisäksi mediaa seuraten.

Olen toisinaan naurettavankin huolestunut ympäristön tilasta, joten erilaiset tavat elää kestävämmin, ekolgisemmin ja ylipäätään "vähemmällä" näkyvät myös arjessani. Osittain tästä syystä, osittain johtuen "hurahduksestani" vikoriaaniseen aikaan, minut voi tunnistaa kaupungilla pitkästä hameesta, kangaskassista ja kirjoja pursuilevasta laukusta. Minut saattaa myös bongata yliopiston kahvilasta kirjoittamasta muistiinpanoja mustekynällä ;)

Tämä blogi tulee siis käsittelemään kaikkia edellä mainittuja asioita, keskittyen kuitenkin opiskeluihini, kaikkine iloineen ja suruineen, sekä ihan tavalliseen elämääni. Tervetuloa seuraamaan!