Sairautta ja kissoja

Olen pahoillani hiljaiselosta täällä blogin puolella, mutta nyt on ollut vähän vaikeaa. Minulla on useita vakavampia sairauksia, ja nyt ne ovat olleet pahenemisvaiheessa. Joudun jäämään maanantaista sairaslomalle määrittelemättömäksi ajaksi. Blogin painopiste siirtyy siis ainakin väliaikaisesti enemmän lifestylen puolelle.

Tänään voisin kertoa teille viimeaikaisesta projektistani, jonka olen aloittanut Jennyn avustuksella: meillä on siis täällä kaksi kissaa, jotka eivät oikein tule toimeen keskenään. Toinen kissoista, Foibe, on myös aina ollut hyvin arka, se pelkää kovia ääniä, miehiä, koiria, ulkomaailmaa, ja niin edelleen. Tämä on ymmärrettävästi hyvin stressaavaa sekä kissalle, että meille. Kävin siis 15. päivä Jennyn kanssa Ongelmakissa -luennolla Heiluvassa Hännässä, ja sain sieltä paljon hyviä vinkkejä kissojen olon parantamiseen.

Jennyn kanssa sitten teimme näin alustavasti karkean suunnitelman, joka näyttää tältä:

Päivät 1-6
Kissat erotetaan toisistaan. Foibe laitetaan makuuhuoneeseen ja muu tila jää Kaanille – kahden päivän välein vaihdetaan. Molemmille kissoille opetetaan kosketuskeppi.
Päivät 6-9
Kissat jatkavat omissa tiloissaan, mutta niitä aletaan totuttaa toisiinsa niin, että portin eripuolilla tehdään yksinkertaista kosketuskeppitemppua.
Päivät 9-12
Kissat jatkavat omissa tiloissaan, mutta kosketuskeppiharjoituksia jatketaan. Nyt niitä tehdään olohuoneen eri puolilla. Kissat ovat yhdessä vain muutamia minuutteja.
Päivät 12-15
Kissat jatkavat omissa tiloissaan, mutta kosketuskeppiharjoitusten sijasta ruvetaan palkkaamaan kissoja rauhallisesta yhdessäolosta. Eli rauhallisista katseista.
Päivät 15->
Edelleen omissa tiloissa, mutta aikaa yhdessä lisätään. Kissoja palkataan rauhallisesta käytöksestä.



Säännöt

1. Ruokakupit korvataan aktivointileluilla
   
2. Lisää vesikuppeja
   
3. Lisää tasoja
   
4. Lisää treeniä (hyödyllisiä ja hyödyttömiä)
   
5. Lisää leikkiä 
6. Erotusprosessi
   

Aktivointileluina olemme nyt käyttäneet niinkin teknisiä esineitä kuin kananmunakennoja, ja jääpalamuotteja! Hyvin näyttää toimivan. Heiluvan Hännän kouluttaja nauroi, ettei ole ikinä tavannut kissaa, joka ei olisi ymmärtänyt yksinkertaista aktivointipalloa. No, Foibe ei tajua. Kanamunakennoonkin tottuminen kesti. No, aktivointilelujen tarkoitushan on tehdä kissojen syömisestä hitaampaa, mikä varsinkin Foibelle on lihomisen vuoksi hyvä. Lisäksi kissat nauttivat aivotyöstä. 

Lisää tasoja olemme saaneet kiitos Erican, hänellä sattui nimittäin olemaan ylimääräinen kissanhiekkalaatikko ja kissan raapimapuu. Molemmista on ollut meille uskomattoman paljon hyötyä. Olemme lisäksi treenanneet molemmille kissoille nyt kosketuskepin, josta on toivottavasti hyötyä paitsi aktivointimielessä, myös siksi, että se saattaisi auttaa kouluttamaan Foibesta ihmispelot pois. Kosketuskepistä ja sen käytöstä on Jenny kirjoittanut juuri loistavan postauksen, joten en rupea sitä tässä nyt selittämään sen tarkemmin. Perusidea kuitenkin on, että Foiben totuttua kosketuskeppiin, sitä voisivat vieraatkin leikkiä Foiben kanssa, jolloin se keskittyisi hauskaan harjoitukseen, eikä ihmispelkoonsa.

Erotusprosessi on meneillään juuri nyt, enkä osaa sanoa tuloksista vielä.  :) Tällaista täällä, jos teitä tämä aihe kiinnostaa, voin päivittää edistymisestämme kuvien kera (jahka löydän kameran laturin). 

Nyt olen myös Bloglovinissa!

Bloglovin!

Kuusitoista kirjaa

http://www.maijastinakahlos.net/b/ innosti minutkin vastaamaan kuuteentoista kysymykseen kirjahyllyni kirjojen nimillä

1) Oletko mies vai nainen?
- How to be a woman

2) Kuvaile itseäsi?
- Hiljaisuuden lapset

3) Mitä elämä sinulle merkitsee?
- Inho

4) Kuinka voit?
- En halua kuolla, en vain jaksa elää

5) Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi.
- On/Off

6) Mihin haluaisit matkustaa?
- Talo Dublinissa

7) Kuvaile parasta ystävääsi.
- Vieras

8) Mikä on lempivärisi?
- Puolikas keltaista aurinkoa

9) Millainen sää on nyt?
- Huomenna tuulet voimistuvat

10) Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?
- Yövartio

11) Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi?
- Arjesta ihmeisiin

12) Millainen on parisuhteesi?
- Kumman rakas

13) Mitä pelkäät?
- Pitkä matematiikka

14) Päivän mietelause.
- Mitä on tehtävä

15) Minkä neuvon haluaisit antaa?
- Oikean ruoan puolesta

16) Miten haluaisit kuolla?
- Veljeni Leijonamieli

Kulttuurintutkimusta käytännössä: Itä-Afrikkalaista ruokaa

Tänään ajattelin kertoa parin päivän takaisesta kokkauskokeilustani. Käyn siis tällä hetkellä kurssia, jolla lähestymme kulttuureita niiden perinteisten keittiöiden näkökulmasta. Minusta tämä kurssi on aivan ihana, ja olenkin intoutunut sen myötä taas kokkailemaan.

Luennolla oli viimeksi vuorossa Itä-Afrikkalainen ruokakulttuuri. Itä-Afrikka tarkoittaa käytännössä Kenian, Ugandan ja Tansanian aluetta. Alue on iso, joten tietenkään tämä ruokakulttuurikokeilu ei kata kaikkia alueen tapoja, mutta joitakin kuitenkin.

Yleistietona sen verran, että oikeastaan koko Afrikassa syödään perinteisesti käsin, tai tarkemmin sanoen oikealla kädellä. Vasenta kättä pidetään likaisena, sillä hoidetaan "vessa-asiat." Paikallinen ruoka on vaatimatonta, ja koostuu paljolti maissista, riisistä ja pavuista. Lihaa syödään hyvin harvoin, joten minunkaan kokeilujeni joukossa ei sitä ole.

Eräänä kauniina päivänä kävelin junalta kotiin paikallisen etnokaupan kautta ja nappasin sieltä mukaani kaksi tärkeää ainesosaa: cassavan, eli maniokin lehtiä pakasteena, sekä maapähkinöitä. Olin päättänyt valmistaa ugalia, kisamvua ja maharagwea.

Vaikeiden nimien taakse kätkeytyi oikeastaan aika helppoja ruokia. Tässä joitakin kuvia niiden valmistuksesta, pahoittelut, etten muistanut kuvata jokaista vaihetta. Kaikki alkoi ugali -maissilisäkkeen keittämisestä... ja keittämisestä, ja keittämisestä. Ugaliin tulee siis maissia ja vettä. Ugalipuuroa keitetään niin kauan, että se jää tahmeana kauhaan kiinni, vähän kuin purkka. Tällaisen ugalin voi muotoilla joko perinteiseksi kasaksi, tai valmiiksi palloiksi.

Luennoitsija kertoi, että hyvän emännän tunnistaa siitä, mitä tasaisempi tämä ugali "vuori" on... en taitaisi ihan vielä mennä hyvästä emännästä :P

Seuraavaksi teinkin sitten kahta ruokaa yhtä aikaa. Maharagwe -papukastiketta ja kisamvua, juuri jälkimmäistä varten käväisin hakemassa maniokkia ja maapähkinöitä. Kisamvussa hiukan huijasin, sillä ostin maniokin pakasteena, se oli silloin myös valmiiksi silputtua. Raaka maniokki vain pannulle porisemaan veden kanssa, kuten kuvassa yllä.

Maharagween taas tuli kidneypapuja, jotka olin liottanut ja keittänyt jo aiemmin. Tästä tuli hieman sovellettu versio, sillä minulla ei ollut kookosmaitoa, tai tuoretta tomaattia, käytin sosetta. Näiden lisäksi sipulia ja chiliä. Ja porisee.

Kisamvun seuraavassa vaiheessa paahdoin pannulla öljyssä (käytin oliiviöljyä, vaikka palmuöljy olisi ollut parempaa) maapähkinät kuorineen, tässä ne ovat valmiina valuttamassa liian öljyn pois. Ai vitsit, että tunsin itseni huippukokiksi vielä tässä vaiheessa!

Jahas, ja tässä taas näkee minun kuvanmuokkaustaitoni, mutta ei välitetä siitä nyt, jooko? Kisamvun seuraava vaihe olikin sitten paahdettujen maapähkinöiden kuoriminen, minkä kulttuurintutkimuksen hengessä tein käsin. Oli muuten melkoisen rasittavaa, kuoret irtosivat pikkuisina hippuina.

Tällä välin maharagwe oli muuttunut tämän näköiseksi:

Tässä kuvassa lisänä vielä maito, jälleen kerran, ohje käski käyttää kookosmaitoa, mutta ei minulla ollut sitä(kään), joten tavallisella mentiin.

Maapähkinät piti murskata, ja morttelin puutteessa käytin sitten lihanuijaa kahden muovipussin läpi. Hyvin toimi!

Tässä kisamvuun on lisätty murskatut maapähkinät, sekä paseerattua tomaattia, senkin olisi pitänyt olla tuoretta, mutta kun tähän aikaan vuodesta vaihtoehdot olisivat olleet ulkomaalainen tai kasvihuonekasvatettu, niin en raaskinut.

Lopultakin valmista! Minun taidoillani aterian valmistamiseen meni yli tunti. Ja syödään tietenkin käsin, muotoillaan ugalista möykkyjä, joilla kahmitaan kastiketta. Tässä vaiheessa on pakko myöntää, että maniokki oli selvästi hieman kärähtänyttä, ja ehkä siksi tuo kisamvu ei ainakaan meillä oikein mennyt kaupaksi. Ugalia ja maharagwea sen sijaan ajattelin kokeilla toistekin!

Tässä vielä linkit sivuille, joilta reseptit ovat peräisin, ja kiitos Lotta Auniolle inspiroivasta luennosta! maharagwe, kisamvu, ugali

Opiskelut etenee...

vaikka sitten artikkeli kerrallaan. Juuri nyt tuntuu todella vaikealta keskittyä lukemaan pitkiä artikkeleita, poimimaan niistä olennainen, kirjoittamaan oma teksti... Sitä se opiskelu suurelta osin ikävä kyllä vain on. Ehkä se on tämä kylmä ja pimeä vuodenaika, mutta nyt ei vaan inspaa yhtään. Onko jollakulla hyviä vinkkejä tällaisen olon selättämiseen?

Opiskeluista sinänsä ei juuri nyt ole mitään erikoista kerrottavaa, mutta voisin tässä valaista hieman kouluhistoriaani. Olen valmistunut lukiosta keväällä 2010, sen jälkeen vietin "välivuoden" Työväen Akatemiassa Kauniaisissa, jossa opiskelin lähinnä kulttuurihistoriaa ja kieliä. Tästä ajasta jäi paitsi mukavat muistot, myös muutama opintopiste.

Paha vain, että opintosuorite näistä on edelleen saamatta, pitäisi ottaa yhteyttä kouluun, jotta saisi tietää millä mallilla kulttuurihistorian opintoni ovat. Haaveena olisivat nyt sivuaineopinnot kulttuurihistoriasta JOO -opintoina (joustava opinto-oikeus) Turun yliopistolle. Juttelin tästä pääaineeni lehtorin kanssa, ja sain selville, että ennen kuin JOO -opinnot tulevat kyseeseen, pitää oman pääaineen perusopinnot olla kasassa. No, tästä sain lisäinspiraatiota suoriutua niistä nopeammin, jopa tämän pimeän talven keskellä.

Eilen otettiin muuten kuvia blogin ulkoasua varten, se on tulossa, jahka saadaan valmiiksi. Vähän vielä kestää. Nyt palaan artikkelin kimppuun!

Edit. 02:23: Noniin, eipä sen artikkelin kanssa kauaa mennytkään... Semmoiset hippasen vajaa 5 tuntia on kai ihan ok suoritusaika yhdelle tehtävälle, vai mitä sanotte? ;) Joskus hieman tuntuu, että opintopisteet eivät "ihan" vastaa työmääriä.