Sairautta ja kissoja

Olen pahoillani hiljaiselosta täällä blogin puolella, mutta nyt on ollut vähän vaikeaa. Minulla on useita vakavampia sairauksia, ja nyt ne ovat olleet pahenemisvaiheessa. Joudun jäämään maanantaista sairaslomalle määrittelemättömäksi ajaksi. Blogin painopiste siirtyy siis ainakin väliaikaisesti enemmän lifestylen puolelle.

Tänään voisin kertoa teille viimeaikaisesta projektistani, jonka olen aloittanut Jennyn avustuksella: meillä on siis täällä kaksi kissaa, jotka eivät oikein tule toimeen keskenään. Toinen kissoista, Foibe, on myös aina ollut hyvin arka, se pelkää kovia ääniä, miehiä, koiria, ulkomaailmaa, ja niin edelleen. Tämä on ymmärrettävästi hyvin stressaavaa sekä kissalle, että meille. Kävin siis 15. päivä Jennyn kanssa Ongelmakissa -luennolla Heiluvassa Hännässä, ja sain sieltä paljon hyviä vinkkejä kissojen olon parantamiseen.

Jennyn kanssa sitten teimme näin alustavasti karkean suunnitelman, joka näyttää tältä:

Päivät 1-6
Kissat erotetaan toisistaan. Foibe laitetaan makuuhuoneeseen ja muu tila jää Kaanille – kahden päivän välein vaihdetaan. Molemmille kissoille opetetaan kosketuskeppi.
Päivät 6-9
Kissat jatkavat omissa tiloissaan, mutta niitä aletaan totuttaa toisiinsa niin, että portin eripuolilla tehdään yksinkertaista kosketuskeppitemppua.
Päivät 9-12
Kissat jatkavat omissa tiloissaan, mutta kosketuskeppiharjoituksia jatketaan. Nyt niitä tehdään olohuoneen eri puolilla. Kissat ovat yhdessä vain muutamia minuutteja.
Päivät 12-15
Kissat jatkavat omissa tiloissaan, mutta kosketuskeppiharjoitusten sijasta ruvetaan palkkaamaan kissoja rauhallisesta yhdessäolosta. Eli rauhallisista katseista.
Päivät 15->
Edelleen omissa tiloissa, mutta aikaa yhdessä lisätään. Kissoja palkataan rauhallisesta käytöksestä.



Säännöt

1. Ruokakupit korvataan aktivointileluilla
   
2. Lisää vesikuppeja
   
3. Lisää tasoja
   
4. Lisää treeniä (hyödyllisiä ja hyödyttömiä)
   
5. Lisää leikkiä 
6. Erotusprosessi
   

Aktivointileluina olemme nyt käyttäneet niinkin teknisiä esineitä kuin kananmunakennoja, ja jääpalamuotteja! Hyvin näyttää toimivan. Heiluvan Hännän kouluttaja nauroi, ettei ole ikinä tavannut kissaa, joka ei olisi ymmärtänyt yksinkertaista aktivointipalloa. No, Foibe ei tajua. Kanamunakennoonkin tottuminen kesti. No, aktivointilelujen tarkoitushan on tehdä kissojen syömisestä hitaampaa, mikä varsinkin Foibelle on lihomisen vuoksi hyvä. Lisäksi kissat nauttivat aivotyöstä. 

Lisää tasoja olemme saaneet kiitos Erican, hänellä sattui nimittäin olemaan ylimääräinen kissanhiekkalaatikko ja kissan raapimapuu. Molemmista on ollut meille uskomattoman paljon hyötyä. Olemme lisäksi treenanneet molemmille kissoille nyt kosketuskepin, josta on toivottavasti hyötyä paitsi aktivointimielessä, myös siksi, että se saattaisi auttaa kouluttamaan Foibesta ihmispelot pois. Kosketuskepistä ja sen käytöstä on Jenny kirjoittanut juuri loistavan postauksen, joten en rupea sitä tässä nyt selittämään sen tarkemmin. Perusidea kuitenkin on, että Foiben totuttua kosketuskeppiin, sitä voisivat vieraatkin leikkiä Foiben kanssa, jolloin se keskittyisi hauskaan harjoitukseen, eikä ihmispelkoonsa.

Erotusprosessi on meneillään juuri nyt, enkä osaa sanoa tuloksista vielä.  :) Tällaista täällä, jos teitä tämä aihe kiinnostaa, voin päivittää edistymisestämme kuvien kera (jahka löydän kameran laturin).