Sairautta ja kissoja

Olen pahoillani hiljaiselosta täällä blogin puolella, mutta nyt on ollut vähän vaikeaa. Minulla on useita vakavampia sairauksia, ja nyt ne ovat olleet pahenemisvaiheessa. Joudun jäämään maanantaista sairaslomalle määrittelemättömäksi ajaksi. Blogin painopiste siirtyy siis ainakin väliaikaisesti enemmän lifestylen puolelle.

Tänään voisin kertoa teille viimeaikaisesta projektistani, jonka olen aloittanut Jennyn avustuksella: meillä on siis täällä kaksi kissaa, jotka eivät oikein tule toimeen keskenään. Toinen kissoista, Foibe, on myös aina ollut hyvin arka, se pelkää kovia ääniä, miehiä, koiria, ulkomaailmaa, ja niin edelleen. Tämä on ymmärrettävästi hyvin stressaavaa sekä kissalle, että meille. Kävin siis 15. päivä Jennyn kanssa Ongelmakissa -luennolla Heiluvassa Hännässä, ja sain sieltä paljon hyviä vinkkejä kissojen olon parantamiseen.

Jennyn kanssa sitten teimme näin alustavasti karkean suunnitelman, joka näyttää tältä:

Päivät 1-6
Kissat erotetaan toisistaan. Foibe laitetaan makuuhuoneeseen ja muu tila jää Kaanille – kahden päivän välein vaihdetaan. Molemmille kissoille opetetaan kosketuskeppi.
Päivät 6-9
Kissat jatkavat omissa tiloissaan, mutta niitä aletaan totuttaa toisiinsa niin, että portin eripuolilla tehdään yksinkertaista kosketuskeppitemppua.
Päivät 9-12
Kissat jatkavat omissa tiloissaan, mutta kosketuskeppiharjoituksia jatketaan. Nyt niitä tehdään olohuoneen eri puolilla. Kissat ovat yhdessä vain muutamia minuutteja.
Päivät 12-15
Kissat jatkavat omissa tiloissaan, mutta kosketuskeppiharjoitusten sijasta ruvetaan palkkaamaan kissoja rauhallisesta yhdessäolosta. Eli rauhallisista katseista.
Päivät 15->
Edelleen omissa tiloissa, mutta aikaa yhdessä lisätään. Kissoja palkataan rauhallisesta käytöksestä.



Säännöt

1. Ruokakupit korvataan aktivointileluilla
   
2. Lisää vesikuppeja
   
3. Lisää tasoja
   
4. Lisää treeniä (hyödyllisiä ja hyödyttömiä)
   
5. Lisää leikkiä 
6. Erotusprosessi
   

Aktivointileluina olemme nyt käyttäneet niinkin teknisiä esineitä kuin kananmunakennoja, ja jääpalamuotteja! Hyvin näyttää toimivan. Heiluvan Hännän kouluttaja nauroi, ettei ole ikinä tavannut kissaa, joka ei olisi ymmärtänyt yksinkertaista aktivointipalloa. No, Foibe ei tajua. Kanamunakennoonkin tottuminen kesti. No, aktivointilelujen tarkoitushan on tehdä kissojen syömisestä hitaampaa, mikä varsinkin Foibelle on lihomisen vuoksi hyvä. Lisäksi kissat nauttivat aivotyöstä. 

Lisää tasoja olemme saaneet kiitos Erican, hänellä sattui nimittäin olemaan ylimääräinen kissanhiekkalaatikko ja kissan raapimapuu. Molemmista on ollut meille uskomattoman paljon hyötyä. Olemme lisäksi treenanneet molemmille kissoille nyt kosketuskepin, josta on toivottavasti hyötyä paitsi aktivointimielessä, myös siksi, että se saattaisi auttaa kouluttamaan Foibesta ihmispelot pois. Kosketuskepistä ja sen käytöstä on Jenny kirjoittanut juuri loistavan postauksen, joten en rupea sitä tässä nyt selittämään sen tarkemmin. Perusidea kuitenkin on, että Foiben totuttua kosketuskeppiin, sitä voisivat vieraatkin leikkiä Foiben kanssa, jolloin se keskittyisi hauskaan harjoitukseen, eikä ihmispelkoonsa.

Erotusprosessi on meneillään juuri nyt, enkä osaa sanoa tuloksista vielä.  :) Tällaista täällä, jos teitä tämä aihe kiinnostaa, voin päivittää edistymisestämme kuvien kera (jahka löydän kameran laturin). 

Arjen ekoapureita, opiskelun helpottajia

Tänään ajattelin kirjoitella niistä pikkujutuista, jotka tekevät opiskelusta helpompaa, mahdollista ja kivaa: esittelyssä siis reppuni sisältöä. Olen opiskelun aloitettuani panostanut paljon kaikkiin ihaniin tarvikkeisiin, jotka helpottavat päiviä, joihin sisältyy paljon kirjoittamista, luentosalista toiseen juoksemista ja/tai vain lyhyitä taukoja.

Tärkeimmät ensin, eli mistä blogini on saanut nimensä, millä kirjoitan luentomuistiinpanoni:

Parkerin mustekynä. Tämä on melko uusi hankinta, pitkään yritin tulla toimeen kuulakärkikynillä, mutta tutkittuani niiden ympäristövaikutuksia, totesin lopulta, että laadukas täytekynä, johon voi musteen loppuessa vain ostaa täyttöpatruunan, on oiva sijoitus. Lyijykyniä en osaa käyttää kuin tehtävien tekemiseen. Nyt olen jo aivan rakastunut kynääni, enkä vaihtaisi takaisin muovisiin kuulakyniin mistään hinnasta.

Tässä kuvassa onkin sitten paljon kaikkea tärkeää. Edellisestä kuvasta poiketen, koulussa ollessani juon jatkuvasti kahvia kestokupistani, en suinkaan muumimukista.Unicafet alkoivat myydä näitä ihania silikonimukeja yliopiston väreillä ja logolla muistaakseni viime vuoden puolella, ja tähän mennessä käteni on jo kasvanut kiinni kahvikuppiini.

Kupin lisäksi mukanani on aina lasinen juomapulloni, josta litkin vettä pitkin päivää. Lasiseen vaihtoehtoon päädyin tässäkin tapauksessa ekologisuus ja kestävyys mielessäni. Viimeisenä muttei vähäisimpänä tarvikelistassani on Onyan lounaskääre, jota en ole vielä päässyt testaamaan, mutta jonka toivon auttavan päivinä, joina erikoisruokavaliotani ei ole Unicafessa tarjolla.

Huhhuh, tulipa pitkä postaus pienistä asioista, mutta ei se varmaan haittaa, opiskelun pitää olla paitsi mielekästä, myös kivaa! Haluaisin näin lopuksi vielä pyytää anteeksi kuvien huonoa laatua, ja huomauttaa, että mitkään linkit blogissani eivät ole sponsoroituja, olen laittanut ne tänne vain lukijoiden avuksi.

Huomenna kertoilen kuvassa näkyvistä divarilöydöistäni!